WELCOME!!
Jotain muistan, jotain en. Tai sitten muistan erilailla kuin muut. Näkemys ei siis ole kovin objektiivinen mutta täsmää omiin kokemuksiini. Mikään alla oleva ei siis ole totta kuin omasta näkökulmastani ja syyn paikkansa pitämättömyyksistä vieritän vastuun tuskaa tuntematta tämän muistelman tilaajalle. Keskiaikainen kirjailija Mestari Francois Rabelais sanoi tähän pistämättömästi ja myös oman näkemykseni mukaisesti: Älkää ajatelko minun vikojani niin paljon että unohtaisitte omanne.
Vita Brevis Via Longa
Matti Tahlo
Vuosi 1986
Kylillä pyöri muutama jo prätkäkortin hankkinut nuorimies ja joitakuita piikkikortillisia. Jotkut tunsivat toisensa, jotkut eivät. Vahannan - Peräsillan seutuvilla pyöri pieni porukka, joku Mutalastakin poikkeili. Tampereen Keskustorilla ja Särkänniemen parkkiksella tavattiin silloisia motoristin alkuja ja pällisteltiin muita, lähinnä Coronan porukkaa.
vuosi 1987
Piikkipoitsut olivat saaneet autokortit ja siinä samalla luvan ajaa isolla pyörällä. Em. porukka laajeni hieman ja pyöräkanta parani.
Kesä 1988
Suurin piirtein sama ryhmä kuin edelliskesänäkin pärräili ilmeisen tarkoituksettomasti kylillä. Jossain määrin ilmeni jo porukkahenkeä ja matkamoottoripyöräilytempauksia osalla porukkaa. Kesän mittaan, useimmiten perjantai- ja lauantaiöisin osa ryhmää kokoontui allekirjoittaneen, Kaiharilla sijainneen yksiön länsisiiven kirjaston kahvipöydän ääreen pölisemään ajankohtaisesta politiikasta, jne.
Syksy -88
Porukka tutustui toisiinsa paremmin muutoinkin kuin pelkästään ajelun merkeissä. Mm. tapaamiset em. yksiössä, baareissa ja toisten asunnoissa yleistyivät syksyn mittaan. Itse ideaa kerhon perustamisesta en muista varmasti kenenkään keksineen mutta Ruohosella siinä oli varmasti osuutensa, oletan. Joskus myöhemmin syksyllä lumentulon aikoihin oli asiat kuitenkin niin pitkällä että kutsu yhdistyksen perustamiskokouksesta lähti innokkaimmille.
Kerhon Perustamisasiakirjan allekirjoitustilaisuus
Pidettiin eräänä synkkänä räntäsateisena iltana Peräsillassa sattumoisin Ruohosen vanhempien residentissä huoneenhaltijoiden poissa ollessa. Paikalla neljä henkilöä joista kolmen allekirjoituksella varustettu Yhdistyksen Perustamisasiakirja sittemmin Patentti- ja Rekisterihallitukseen liitteineen toimitettiin. Ettäkö missä se neljäs henkilö oli: Fyysisesti läsnä mutta juuri sillä hetkellä inhimillisen ajattelukyvyn ulottumattomissa. Hänet on kuitenkin katsottu kuuluvan alkuperäisiin Perustajajäseniin. Saunottiin ja pestiin kokolattiamattoa.
Tavoitteita vuonna 1989
Perustamisesta oli siis päätetty edellisenä vuonna ja paperit PRH:sta saapuivat bumerangina mutta pienin muutoksin rekisteröityminen onnistui vielä saman vuoden aikana.
Samalla jonkinlaista virallista kokoustakin pidettiin ja toimintasuunnitelmaa luotiin sekä määriteltiin lisää tavoitteita ja toimintaa sääntöjen puitteissa. Jopa omasta kokoontumisajostakin oli silloin puhetta. Tavallaan se sitten toteutuikin parin vuoden sisään. Kerhotilan hankinta oli kuitenkin hankkeista päällimmäisenä.
Silloinen LCR-MC
Omaksui hyvin pian nyttemmin jo perinteisiksi tulleita toimintatapoja. Alkuunsa kun kerhotiloja ei ollut porukka kokoontui suurin piirtein samalla tavalla kuten ennen järjestäytymistä. Yhdistyksen hallitus oli kolmihenkinen. Yhdistyksen puheenjohtaja toimi myös hallituksen puheenjohtajana, sihteeri sihteerinä ja ja loppua yhdistystä edusti yksi arvovaltainen senaattori. Oltiin siis hyvin lähellä valistuneen diktatuurin periaatteita. Yhdistyksen perustamisesta alkaen on tietynlaisella sisäisellä byrokratialla ollut pieni mutta järjestystä ylläpitävä vaikutuksensa. Kokoukset, niin yhdistyslain edellyttämät että yhdistyksen sisäiseen järjestykseen ja hankkeisiin liittyvät, on pidetty suhteellisen hyvässä kurissa ja lähes joka kerta kun aihetta on ollut. Osanotto kokouksiin on ollut merkittävän runsasta, erityisesti verrattuna monien muiden järjestöjen hallintoon. Henkilövalinnoissakin on onnistuttu vaikka selviä ehdokkaita luottamustehtäviin ei aina olekaan ollut tarjolla. Omana puheenjohtaja-aikanani muistelen päätösten olleen varsin yksimielisiä. Kukaties tähän konsensukseen on vaikuttanut kokouksiin varatut hyvät tarjoomukset ja ja vahva yhteishenki.
Kerhon säännöt
Säännöt ovat hyväksytetyt Patentti- ja Rekisterihallituksessa eli kysymys on rekisteröidystä yhdistyksestä ja siten kerhon sisäisillä päätöksillä on lain voima mikäli päätökset on tehty pykälien mukaan. Kerho ja sen toimiva hallitus ovat siis juridisessa vastuussa toimistaan jäsenistöä ja yhteiskuntaa kohtaan. Kerhon sääntöjä on muutettu tarpeen mukaan aikojen kuluessa useampaan kertaan. Jokainen muutos on hyväksytetty PRh:ssa.
Kerhotilat
Kerhon sisäisiin tapahtumiin ja kokouksiin käytettiin aluksi kunnalta tai toisilta yhdistyksiltä lainattuja /vuokrattuja tiloja. Kerhotila, joka saatiin kunnalta käyttöön pitkällisten neuvottelujen ja hyvien suhteiden avulla, sijaitsi kahdessa eri rakennuksessa Ylöjärven kunnan ex-paloaseman tiloissa. Pyörien säilytys- ja remonttitila oli entisessä paloaseman ajoneuvohallissa jossa seinän takana toimi myös Kartingyhdistys suurin piirtein samanlaisissa tiloissa. Mukavuuslaitos tosin sijaitsi motoristien puolella mutta yhteisjärjestelystä ei liene aiheutunut isompia konflikteja mikroautoilijoiden kanssa. Koska yhdistys oli silloin, ainakin nimellisesti kunnan vuokralainen ja sai toiminta-avustusta kunnalta, yhdistys oli velvollinen toimittamaan toimintasuunnitelmat, tilit, ym. kunnan viranomaisten syynättäväksi. Mitään suurempia hankaluuksia tällä sektorilla ei muistini mukaan ollut. Lukuun ottamatta joidenkin virkamiestahojen nuivaa suhtautumista moottoripyöräkerhotoimintaa kohtaan jolloin yhdistys joutui luopumaan kunnan kiinteistötoimen eduksi säilytys- ja korjaamotiloista. Tätä ennen tiloissa oli ehditty toimimaan kuitenkin useita vuosia. Paloaseman miehistötilasta rakennettiin lahjoitusvaroin kohtuulliset laatuvaatimukset täyttävä kokoontumis- ja ajanvietetila asianmukaisine audiovisuaalisin laitteineen ja keittiönurkkauksineen. Lähin käytettävissä oleva vesiklosetti sijaitsi kuitenkin em. pyöränsäilytystilan yhteydessä joka oli hieman epäkäytännöllistä mutta tilojen hinnan huomioiden kohtuullista. Sen sijaan oleskelutilojen yhteydessä oleva sauna, kevyen remontin ja hienosäädön jälkeen osoittautui olevan lajinsa parhaimmistoa. Sauna olikin pitkään käytössä jopa kaksi kertaa viikossa ja toisinaan myös sekä pe. että la.-iltaisin keskiviikkosaunan lisäksi.
Kerhotaloon aikojen kuluessa ulkopuolisten vihamielisten tai ilkivaltaisten tahojen toimesta tapahtui lukuisia murtoyrityksiä ja ainakin yksi tuhopolton yritys. Näistä yksi murto onnistuikin ja kerhotilojen tästä syystä johtuneen saneerauksen yhteydessä kehitettiin turvajärjestelmiä kuten ikkunaluukut ja korttilukkojärjestelmä. Onnistunut murto ilmoitettiin Poliisille joka kuitenkin oli asiassa suhteellisen voimaton ja eipä tainnut virkavaltaa asia paljon kiinnostaakaan. Jäsenistön toimesta rikollisen alut kuitenkin kartoitettiin sekä "pidätettiin" jolloin vahingonkorvausasiassa päästiin eteenpäin ja aiheutettu ilkivalta korvatuksi täysimääräisesti. Tästä korttilukon käytöstä oli pientä erimielisyyttä viranomaisten kanssa sen kerätessä satunnaisten asiattomien sisään yrittäjien pankki- ym. kortteja joiden toiminta perustuu magnetismiin kun taas korttilukon järjestelmä oli optinen. Paloaseman kerhotilan käytön päätyttyä kerhon omaisuus ja jäsenien pyörät ovat olleet satunnaisissa paikoissa lyhyitä aikoja.
Jäsenyysehtoja
Alun alkaen LCR-MC:n jäsenmäärä oli noin kymmenen henkeä ja jossain vaiheessa asetettiin myös epävirallinen 25:n jäsenen maksimimäärä. Silloin katsottiin että yhdistyksen toiminta muuttuisi liian byrokraattiseksi jos jäsenyys olisi hankittavissa ilman ehtoja tai yleiskokouksen hyväksyntää. Yksikin varsinaisen jäsenen kielteinen esitys riitti hylkäämään jäseneksi pyrkivän hakemuksen. Tällä pohjalla toimien yhdistys pysyi hyvin kasassa, uusia jäseniä tuli hiljalleen aina kun joku toisesta päästä luopui jäsenyydestään. Valitettavasti luopujien joukossa oli myös EMPY:n jäsenkortin hylänneitä motoristeja. Kaikille oli kuitenkin selvää että jäsenyys ei ollut asuinpaikkakohtaista, ts. ei tarvinnut olla kirjoilla Ylöjärvellä. Sukupuolella ei ollut vaikutusta jäsenyyteen.
Muut järjestöt
Muusta järjestäytymisestä pidättäydyttiin: Mihinkään keskus- tai kattojärjestöön ei aiottu liittyä. Tämä tulkinta oli silloisen moottoripyöräjärjestökentän kuohunnan huomioon ottaen aiheellista.
Ystävyyskerhotoimintaa sen sijaan pidettiin yllä erityisesti Vammalan Moottoripyöräilijöiden suuntaan. Myös silloiseen Corona clubiin oli yhteyksiä. Muun muassa paloaseman kerhotilan eteisen panelointi oli erään coronalaisen käsialaa. MP69:n kanssa oli koulutusyhteistyötä. Moision koululla järjestettyihin Nuorisomessuille osallistuttiin viemällä motoristileiri näytille koulun luokkatilaan sekä muutamia pyöriä malliksi yleisön tutustuttavaksi.
Vierailuja em. kerhojen välillä tapahtui satunnaisesti saunailtojen ja illanviettojen muodossa.
Kokoontumiset
Varhaisessa vaiheessa määriteltiin hallituksen toimesta ns. kerhokokoontumiset ja ajelukohteet. Näihin rientoihin osallistuikin kohtuullisen paljon jäseniä. Ajelukohteena oli useimmiten jokin moottoripyöräkilpailutapahtuma. Sijaitseehan mm. Ahveniston ja Alastaron moottoriradat varsin sopivan matkan päässä Ylöjärveltä.
Oman kokoontumisajon järjestämisestä oli jossain varhaisvaiheessa keskustelua. Sitä ei kuitenkaan päätetty toistaiseksi pitää. Tavallaan oma kokoontuminen kuitenkin syntyi mutta hieman käänteisellä tavalla. Itse olin osallisena tämän tradition alkuunpanijana asuessani Savon ja Pohjois-Karjalan rajamailla Rautavaaran kunnassa. Omasin tällöin hyvät yhteydet paikalliseen lomakeskukseen josta kesän korvalla yhdistyksemme vuokrasi viikonlopuksi Metsäkartanon Metsäkämpän kerhokokoontumista varten muutamana vuonna ja myöhemmin vielä samasta paikasta muita majoitustiloja. Tämä perinne siis jatkuu vielä vaikka paikka ja ajankohta onkin vaihtunut. Sekalaisia kerholaisryhmiä on käynyt ja käy vielä edelleenkin muiden järjestämissä kokoontumisissa.
Kalusto
Pyörät ovat pääosin olleet japanilaista alkuperää erityisesti kerhon toiminnan alkuaikoina. Pari italialaistakin silloin löytyi. Parhaiten kalustoa kuvaa termi sporttinen matkapyörä. Yleisimmin yli 750 kuutiosenttimetriä. Nykyisin valikoima on laajentunut koskemaan useampia eurooppalaisia, amerikkalaisia ja japanilaisia merkkejä. Veteraanipyöristä customeihin ja rakenneltuihin pyöriin asti.
Lorun loppu
Ei tosin kerhon loppu mutta muisti toimii vain tähän saakka. Tästä eteenpäin paremmin muistavat voinevat kirjoittaa jatkon. Muistin toimimattomuudesta voitaneen syyttää monia asioita. Yksi niistä lienee se että omakohtaista tietoa ei allekirjoittaneella ole tältä sektorilta koska pyörin maailmalla muissa kuvioissa ja muistikapasiteetti tarvittiin muuhun toimintaan. Kymmenen vuoden jälkeen, vuoden 2005 alusta olen taas ollut LCR-MC:n jäsen, ja ympyrä on täyttynyt.
Webmaster